Tekstit

Kriittinen korkeakoulu / 5. teksti

Kuva
  MATILDA   “Toi on toi hullu joka ei välitä mistään, kattokaa nyt sitä. Pelästytetään se taas, se on kyllä tosi outo, kun se ei koskaan itke tai huuda. Mennään sit taas eri reittiä ettei kukaan luule sen kaveriks.” Matildalla  oli syynsä kävellä takaperin, pitkin ja poikin kellastuvien ruoholänttien, ali virtaavien autoteiden ja välillä vaivalloisesti taaksepäin hypäten yli syksyn lätäköiden, matkalla kotiin. Oikeinpäin kulkemalla huomio kiinnittyisi kaikkeen tulevaan ja se voisi sisältää vääristymiä ja virheitä. Esimerkiksi talon yhdestä ikkunasta saattaa puuttua verhot tai toisella puolella tietä olisi neljä puuta ja toisella kolme. Kenkien alle murskaantuvia muurahaisiakaan ei näe kuin pieninä tummina, nopeasti erkaantuvina läntteinä, kuin vesipisaroina soljuvalla kiveyksellä. Näin hän ei suinkaan kävellyt aina, vain keskiviikkoisin ja perjantaisin jolloin hän oli yksin, harjoittelemassa lyhyttä matkaa koulusta kotiin. Ihmisten kohtaaminen oli tietysti hieman erikoista, tervehdys s
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kriittinen korkeakoulu / 3. teksti

Kuva
KULTAKEHYKSET   “Siirry heti ja samantien kaksi askelta taaksepäin tai yksi eteen ja kaksi sivulle, tai minä lyön tai jotain tai en minä tiedä, anteeksi. Älä liiku tai tämä tippuu ja me kuollaan kaikki ja en ikinä enää näe ketään ja kaikki tekemättömät hommat, auto pitää hakea huollosta ja mitä kaikki ihmiset, vittujen vittu.” Sunnuntaina, unen rajamailla Eevasta tuntui, että joku potkii epärytmissä palloa seinään pienellä sisäpihalla joka vahvistaa äänet talojen korkeassa kuilussa. Ääni matkasi ylös avoimesta ikkunasta sisään jääden värisemään seinälle. Illalla päälle jäänyt pöytälamppu loisti kirkkaana sängyn vierellä, valo viilsi kehoa ja päätä särki. Kauhea herätys taas, hän ajatteli ja nousi ylös. Kaksi ikkunaa, kaksi kasvia ja kasa vaatteita sekä iltapäivien valo joka piirtää joskus kaiken lempeäksi kuvaksi. Seinällä, ikkunoista länteen oli suuri taulu jonka kultakehyksistä puuttui pala, jylhä maisema jossa jyrkänteen reunalla seisoo tummissa vaatteissa pikkuriikkinen hahmo. Jos
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kriittinen korkeakoulu / 1. teksti

Kuva
LENNOKKI   Vaaleanvihreä B6. Ei taaskaan yhtään mitään uutta, rasti. C4 hieman liikettä, selvästi uusi punainen mekko. Harmaa A2 myttynä vuoteessa, ilmeisesti ollut taas yövuorossa. Harmaa E9 sinne tänne kurkottavat sälekaihtimet edessä (poikkeuksellista), paksu viiva. Sinertäväreunaiset ruudut täyttyivät merkinnöistä ja tarpeen vaatiessa huomioista. Erik seisoi vakaasti märällä, kiiltävällä ja lehtien liukastamalla kalliolla. Suuret jo tummenneet puut huojuivat ja humisevat lähes samalla taajuudella jotakuinkin soljuvan liikenteen kanssa. Oli myöhäinen alkusyksyn ilta, tummanpunaiset retkeilyhousut liimautuivat ihoon, viimeinen matala valo piirsi maisemaa. Se tuntui hyvältä, taas. Matka kalliolle kulkee kahdeksan kadunkulman kautta, puolipyöreitä ja neliskulmaisia porttikonkeja, ruutuikkunoita, muutamia puita ja puoteja sekä väisteltäviä kaupunkilaisia vetokärryineen. Muka trendikäs kahvila nimeltään The Kahvila ja baari sekä vanha koulumainen rakennus jossa on kuulemma sotien aikaan
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kriittinen korkeakoulu / 4. teksti

Kuva
TIIKERI   Tämä ei ole mitenkään erityinen aamu, ihan tavallinen kaikkine toimenpiteineen,  jotka hän päätti aloittaa tuttuun tyyliinsä kuten jokaikinen päivä, tasan kello yhdeksän. Kylpyhuoneen pienellä, moitteettoman kiiltävällä pöydällä oli hyvin täsmällisessä rivissä hammasharja, viiksivaha ja vesilasi sekä kaikki lääkepurkit korkeimmasta matalimpaan. Hammastahnaa hän ei käytä kuin harvoin, koska se vie eilisen ja eilisen eilisenkin pois. Eilinenkin tosin oli hyvin samankaltainen tämän päivän kanssa jollei eräitä poikkeamia lasketa ja ne eivät olleet merkittäviä. Hampaita harjatessaan hänellä oli tapana kävellä lattiasta kattoon ulottuvan ikkunan äärelle ja käännellä päätään hitaasti, hammasharjan tahdissa. Ikkunasta näkyi kaukana alhaalla kiemurteleva tie, kaksi muutakin pehmeää aamunvaloa heijastavaa tornitaloa ja koko pelastettavissa oleva maailma, hän ajatteli. Taivaanrannan kirkkaassa vääristymässä näytti lentokone lentävän poikkeuksellisen matalalla, aivan kuin se olisi matkal
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kriittinen korkeakoulu / 2. teksti

Kuva
LUMISADE   Saima heräsi hiljaisuuteen jonka rikkoisi vain kitinä, kolina ja välkkyvä valo joka ei välky enää. Epäsuhtaisena myttynä ambulanssin takaosan etuosasta ohuen seinän erottamana ohjaamosta jossa oltiin ihan hiljaa. Pitkin kehoa vyöryy kivun aaltoja ja sydän lyö kovemmin kuin koskaan. Kovemmin kuin alttarilla kirkkaan valon tulviessa kapeista ikkunoista, Saima ajattelee Marttia. Aika muuttui lakanaksi korkeiden mäntyjen lomassa, ylhäältä päin katsottuna valkea lautta kiemurtelevalla, syksyisellä tummalla joella. Vasen käsi roikkui lautan reunan yli viistäen kylmää mustaa tietä tai vettä, Saima kierähti takaosan letkujen, lääkkeiden ja muun romun yli. Huutaa tai haluaisi huutaa kuin joskus kaikelle maailmalle kauniina yöttömänä yönä (vaikka lumisade oli alkanut jo tovi sitten). Toinen jalka ei liiku, toinen käsi ei liiku, ohennettu nopeasti juokseva veri lämmittää takaraivoa, hän yrittää työntää vääntynyttä ovea auki. Hakkaa sitä, huutaa sille mumisevalla ja korisevalla äänellä,
Lähetä kommentti
Lue lisää