Tekstit

Havaintoja ajasta 009-012

Kuva
Neljä havaintokorttia projektista jossa kirjoittelen lyhyitä tarinoita kuvan kera ties mitä tulevaa varten. Sanoja, loppusointuja, kaikkee! Kortit voi myös klikata auki.

Havaintoja ajasta 005-008

Kuva
Neljä havaintokorttia projektista jossa kirjoittelen lyhyitä tarinoita kuvan kera ties mitä tulevaa varten. Sanoja, loppusointuja, kaikkee! Kortit voi myös klikata auki.

Havaintoja ajasta 001-004

Kuva
Neljä havaintokorttia projektista jossa kirjoittelen lyhyitä tarinoita kuvan kera ties mitä tulevaa varten. Sanoja, loppusointuja, kaikkee! Kortit voi myös klikata auki.

Lumisade (v2)

Kuva
Lähes kolme kertaa pidempi 2. versio (n. 2000 sanaa). Hieman runomitta haahuilee ja pilkkukuume oireilee ym. Halusin kuitenkin säilyttää alkuperäisen rikkonaisuutta ja ei jaksa veivaa loputtomiin. Mulle tärkeää tematiikkaa ja ratkaisuja tulevaa ajatellen. 1. Muste Sinä päivänä, kuten edellisinäkin päivinä oli satanut lunta, ohutta tuulen mukana leviävää, rappukäytävien ovien hiuksenhienoista raoista tunkeutuvaa vitivalkoista lunta. Tuuli otti vauhtia talojen kulmista, syöksi lunta katoilta alas haudaten pensaat ja penkit, kaikki viimeiset syksyn merkit. Marraskuu levitteli tummaa viittaansa, päivä lyheni ja Saima työnsi rollaattoria, veti sitä, potki ja itki. Kinoksiin jäi kiemurtelevia vanoja, kaksi rinnakkain virtaavaa puroa läheiseltä ostoskeskukselta kerrostalon alaovelle. Ovi ei mene kiinni, sulanut lumi valuu silmille, silmälasit ovat huurussa, vaappuvan käytävän päässä loistaa hissin nappi, majakka. Talo on muutaman vuosikymmenen vanha suorakaiteen muotoinen laatikko, kerroksia

Kriittinen korkeakoulu / 5. teksti

Kuva
  MATILDA   (Kirjoitettu parissa päivässä luovan kirjoittamisen intensiivikurssilla 8/2023. Lopussa palautetta ja mietteitä tekstistä.) “Toi on toi hullu joka ei välitä mistään, kattokaa nyt sitä. Pelästytetään se taas, se on kyllä tosi outo, kun se ei koskaan itke tai huuda. Mennään sit taas eri reittiä ettei kukaan luule sen kaveriks.” Matildalla  oli syynsä kävellä takaperin, pitkin ja poikin kellastuvien ruoholänttien, ali virtaavien autoteiden ja välillä vaivalloisesti taaksepäin hypäten yli syksyn lätäköiden, matkalla kotiin. Oikeinpäin kulkemalla huomio kiinnittyisi kaikkeen tulevaan ja se voisi sisältää vääristymiä ja virheitä. Esimerkiksi talon yhdestä ikkunasta saattaa puuttua verhot tai toisella puolella tietä olisi neljä puuta ja toisella kolme. Kenkien alle murskaantuvia muurahaisiakaan ei näe kuin pieninä tummina, nopeasti erkaantuvina läntteinä, kuin vesipisaroina soljuvalla kiveyksellä. Näin hän ei suinkaan kävellyt aina, vain keskiviikkoisin ja perjantaisin jolloin hän

Kriittinen korkeakoulu / 3. teksti

Kuva
KULTAKEHYKSET   (Kirjoitettu parissa päivässä luovan kirjoittamisen intensiivikurssilla 8/2023. Lopussa palautetta ja mietteitä tekstistä.) “Siirry heti ja samantien kaksi askelta taaksepäin tai yksi eteen ja kaksi sivulle, tai minä lyön tai jotain tai en minä tiedä, anteeksi. Älä liiku tai tämä tippuu ja me kuollaan kaikki ja en ikinä enää näe ketään ja kaikki tekemättömät hommat, auto pitää hakea huollosta ja mitä kaikki ihmiset, vittujen vittu.” Sunnuntaina, unen rajamailla Eevasta tuntui, että joku potkii epärytmissä palloa seinään pienellä sisäpihalla joka vahvistaa äänet talojen korkeassa kuilussa. Ääni matkasi ylös avoimesta ikkunasta sisään jääden värisemään seinälle. Illalla päälle jäänyt pöytälamppu loisti kirkkaana sängyn vierellä, valo viilsi kehoa ja päätä särki. Kauhea herätys taas, hän ajatteli ja nousi ylös. Kaksi ikkunaa, kaksi kasvia ja kasa vaatteita sekä iltapäivien valo joka piirtää joskus kaiken lempeäksi kuvaksi. Seinällä, ikkunoista länteen oli suuri taulu jonka

Kriittinen korkeakoulu / 1. teksti

Kuva
LENNOKKI (Kirjoitettu parissa päivässä luovan kirjoittamisen intensiivikurssilla 8/2023. Lopussa palautetta ja mietteitä tekstistä.) Vaaleanvihreä B6. Ei taaskaan yhtään mitään uutta, rasti. C4 hieman liikettä, selvästi uusi punainen mekko. Harmaa A2 myttynä vuoteessa, ilmeisesti ollut taas yövuorossa. Harmaa E9 sinne tänne kurkottavat sälekaihtimet edessä (poikkeuksellista), paksu viiva. Sinertäväreunaiset ruudut täyttyivät merkinnöistä ja tarpeen vaatiessa huomioista. Erik seisoi vakaasti märällä, kiiltävällä ja lehtien liukastamalla kalliolla. Suuret jo tummenneet puut huojuivat ja humisevat lähes samalla taajuudella jotakuinkin soljuvan liikenteen kanssa. Oli myöhäinen alkusyksyn ilta, tummanpunaiset retkeilyhousut liimautuivat ihoon, viimeinen matala valo piirsi maisemaa. Se tuntui hyvältä, taas. Matka kalliolle kulkee kahdeksan kadunkulman kautta, puolipyöreitä ja neliskulmaisia porttikonkeja, ruutuikkunoita, muutamia puita ja puoteja sekä väisteltäviä kaupunkilaisia vetokärryine

Kriittinen korkeakoulu / 4. teksti

Kuva
TIIKERI   (Kirjoitettu parissa päivässä luovan kirjoittamisen intensiivikurssilla 8/2023. Lopussa palautetta ja mietteitä tekstistä.) Tämä ei ole mitenkään erityinen aamu, ihan tavallinen kaikkine toimenpiteineen,  jotka hän päätti aloittaa tuttuun tyyliinsä kuten jokaikinen päivä, tasan kello yhdeksän. Kylpyhuoneen pienellä, moitteettoman kiiltävällä pöydällä oli hyvin täsmällisessä rivissä hammasharja, viiksivaha ja vesilasi sekä kaikki lääkepurkit korkeimmasta matalimpaan. Hammastahnaa hän ei käytä kuin harvoin, koska se vie eilisen ja eilisen eilisenkin pois. Eilinenkin tosin oli hyvin samankaltainen tämän päivän kanssa jollei eräitä poikkeamia lasketa ja ne eivät olleet merkittäviä. Hampaita harjatessaan hänellä oli tapana kävellä lattiasta kattoon ulottuvan ikkunan äärelle ja käännellä päätään hitaasti, hammasharjan tahdissa. Ikkunasta näkyi kaukana alhaalla kiemurteleva tie, kaksi muutakin pehmeää aamunvaloa heijastavaa tornitaloa ja koko pelastettavissa oleva maailma, hän ajatt