Luontokuvaus on helppoa ja läheistä. On mukavaa lähteä luontoon, retkeillä ja kuvailla. Se on yleensä ensimmäinen laji valokuvausta aloitettaessa. Niin minullakin. Tein sitä kauan ja kyllästyin. Lopuksi halusin vain kulkea ja olla ilman kuvaamisen tuomaa levottomuutta.

Monen vuoden tauon jälkeen palasin luontoon kameran kanssa. Tuntui jälleen luontevalta kuvata avoimesti tunnelmia sekä etsiä rytmiä, värejä. Niitä asioita, jotka tuntuvat pään sisällä. Taltioida ja jakaa jotain.

En ole kovinkaan perinteinen luontokuvaaja siinä mielessä, että eläinkuvat puuttuvat lähes täysin vaikka välineistöäkin niiden kuvaamiseen olisi. Perinteiset lajikuvat eivät minua sytytä kuin joskus. Hyvät kuvaajat tosin löytävät niihinkin jotain enemmän.

Saatan istua kameran kanssa keskellä peltoa odottamassa valon taittumista päivästä iltaan. Oikealla hetkellä valot, värit ja tunnelmani löytävät rytmin. Olen silloin avoimena johonkin, luonnolle.

Nämä näytekuvat ovat tuoretta tuotantoani, pääasiassa vuodelta 2005.